"Tulos tai ulos" sytyttää jokeri Lukkarin

Kimmo Lukkari tahkosi useamman vuoden Puijon Pesiksessä Ykköspesistä kärkikastissa. Kun tilaisuus siirtyä Superpesisjoukkueeseen tarjoutui viime syksynä, ei hän epäröinyt lähteä Kempeleeseen.

Kimmon koti sijaitsee Kuopiossa, jossa syntyi juuri pesiskauden kynnyksellä perheen esikoistytär. Talven ajan hän kulki Kuopiosta käsin viikonloppuja Kempeleessä. Nyt kesällä Kimmo asuu Onni Määtän kanssa yhteisessä asunnossa Kempeleessä ja lähtee kotiin Kuopioon aina, kun peleistä on pitempi tauko.

- Täytyy hattua nostaa tuonne kotiin, että toinen on pärjännyt siellä niin hyvin. Tyttö on nukkunut koko ajan hyvin ja on just pelätty, että milloin sitä tullaan korkealta alas, Kimmo naurahtaa.

Yhteiselo Onnin kanssa sujuu Kimmon mukaan hyvin. Kovalla käytöllä on Playstation, jolla tahkotaan tuntitolkulla NHL- ja UFC-pelejä. Sen verran Kimmo nauraen paljastaa, että vaikka molemmilta löytyy hierojan paperit niin Onnia hän ei liikekumppaniksi ottaisi.

- Väittäisin että aika tasoissa ollaan peleissä. Televisiota katsotaan ja pelataan, käydään jossain lounaalla aina. Siinä se menee päivä, Kimmo kertoo.

Kimmo arvioi oman kautensa menneen varsin ailahtelevasti. Aluksi kausi lähti heikosti käyntiin ja sitten tuli parempi vaihe. Nyt hän ei ole kovin paljon päässyt pelaamaan.

- Lyöjäjokerin tehtävä on aika lailla tulos tai ulos -hommaa. Ei siinä hirveästi ole vaihtoehtoja. Se on sillä tavalla helppo homma, että joko lyöt sen juoksun tai et. Siinä mielessä tykkään siitä. Mukavan haastava homma, neljättä kautta jokerina pelaava Kimmo toteaa.

Jokeri pystyy Kimmon mielestä osallistumaan kaaripeliin hieman paremmin kuin muut pelaajat.

- Jos on vaikka peli, jossa ei pääse kovin paljon lyömään, niin pystyy siinä kaarella auttamaan ja tsemppaamaan. Kyllä siinä pystyy ottamaan enemmän roolia kuin muut. Turha sitten on murjottakaan, jos ei jokereille saada tilannetta aikaan. Vähän vastustajallekin voi joskus muistutella jotain jostain pikkujutuista, Kimmo arvioi.

Kimmon urheilu-ura alkoi jalkapallon parissa, kunnes 11-vuotiaana aloitettu pesäpallo sysäsi jalkapallon syrjään. Hän pelasi Kajaanissa 16-vuotiaaksi asti ja siirtyi sen jälkeen Sotkamoon urheilulukioon ja samalla pelaamaan Sotkamon Jymyn junioreihin.

- Sotkamon urheilulukio on ehkä se ensimmäinen askel ammattimaisuuteen. Kyllähän siellä on yksi kurssi pesäpalloa aina jaksossaan. Muistaakseni tiistai- ja torstaiaamuna oli kahdeksalta treenit ja keskiviikkona iltapäivällä. Siihen vielä iltatreenit päälle.

Mikä pesäpallossa Kimmoa viehättää niin paljon, että hän on 18 vuotta jo lyönyt ja ottanut kiinni palloa?

- Kaikkihan lähtee siitä, että pääsee haastamaan itsensä. Kyllä se on voittamisen halu. Sinänsähän laji voisi olla mikä vaan missä pääsee kilpailemaan. Kyllä pesiksessä kyse on myös siitä, että se on älypeli, tässä joutuu aina miettimään asioita. Olin lopettamassa jo kolme vuotta sitten, silloin oli tosi vahva se tunne, että nyt riittää. Nyt on kyllä ihan uutta virtaa taas, syystä tai toisesta, Kimmo toteaa.

Kempeleen uuteen kenttään Kimmo on tyytyväinen. Samoin Kempeleen kotiyleisöön.

- Mun mielestä yleisö on hyvä ja sopivalla tapaa kriittinenkin. Silloin kun tuolla tehdään tyhmiä virheitä niin silloin saakin mainita asiasta. Kannustusta on ollut ja ilman muuta hyvä yleisö on ollut. Kyllä on tainnut yleisökin odottaa sitä nousua Superpesikseen, Kimmo arvelee.

Pesäpallon ohella Kimmo opiskelee Joensuussa monimuoto-opiskeluna sosionomiksi. Pesäpallouran jatkosta hän päättää syksyllä. Nyt nautitaan Superpesispeleistä, kun niihin paikka on vihdoin ansaittu.

- Ykkösessä tuli niin tutuksi kaikki vieraskentät. Tietyllä tapaa peli on sama, mutta kaikki muu on erilaista uusilla vieraskentillä. Olen kyllä nauttinut, on ollut ihan mahtavaa. Toki parhaita vastaan on aina kiva pelata, pääsee samalla mittamaan oman tasonkin. Alkuun jännitti, mutta ei kyllä enää normaalia enempää, hän toteaa.

Kimmon kummiyrityksenä toimii Koukkupaja.

Kuvat: Markku Kovalainen