Taikuri Ojala on viihtynyt hyvin kopparina

Juhani Ojala on ollut ulkopelin osalta tyytyväinen omaan ensimmäiseen Superpesiskauteensa. 24-vuotias Ojala muutti kolme vuotta sitten Kempeleeseen toiselta puolelta Suomea Kankaanpäästä. Tuolloin mielen päällä vielä pyöri, että Kempele on melko kaukana, mutta mies on kotiutunut erinomaisesti Kempeleeseen.

Ojala on harrastanut lapsesta saakka monenlaista liikuntaa. Pesiskouluun hän lähti 12-vuotiaana isoveljen esimerkin saattelemana. Kankaanpäässä valmennus oli laadukasta ja treeneihin oli aina mukava lähteä. Juhani pelasi Kankaanpään Mailan sopimuspelaajana, kunnes lähti Kempeleeseen kolme vuotta sitten.

- Aluksi kun Jusku soitti ekaa kertaa niin silloin mietin, että on se aika kaukana ja en oikein edes ketään tuntenut. Joukkueessa ei ollut ketään ketä olisin tuntenut. Lassilan Jania vastaan olin joskus pelannut, sen tiesin, mutta en tuntenut yhtään ketään. Oli positiivisesti mielenkiintoinen tilanne, pääsi näkemään millaista on muualla Suomessa.

Kempeleeseen Juhani on kotiutunut hyvin. Kankaanpäässä ei ollut mitään sidoksia, jotka olisivat muuttoa vaikeuttaneet. Peruskoulun jälkeen Juhani oli käynyt ammattikoulun ja armeijan ja siitä eteenpäin tehnyt töitä. Nyt hän asuu Kempeleessä ja työskentelee kiinteistönhuoltajana Alltimella, joka on KeKin yhteistyöyritys. Juhanin oma kummiyritys on Oulun Säiliökuljetus Oy.

KeKin kausi ei ole pisteiden valossa lähtenyt parhaalla mahdollisella tavalla käyntiin, mutta paljon positiivista on ollut nähtävissä. Harmillisia Ojalan mielestä ovat olleet viimeisessä vuoroparissa tulleet tappiot kotikentällä. Juhani uskoo, että monessa joukkueessa olevat Itä-Länsi-tason huippepelaajat ovat tiukassa paikassa kovia pelimiehiä.

- Hyvinkää-peli tulee vaikka mieleen. Kun Hyvinkää sai palottoman ajon Korhosen Juhalle niin sehän löi sitten kaksi juoksua heti. Siinä näkyy, että kyllä se rutiini on aika pirun kova huippuäijillä. Ehkä nyt kun on pelattu kaikkia vastaan niin jokainen uskoo, että pystytään voittamaan niitä pelejä, kun johdetaankin kerran. Onhan siinä voinut olla semmoistakin, että ollaan tutustumassa omalla tavallaan. Siellähän on vastassa kaikkien idolit, joita ollaan pienenä katseltu. Nyt me ollaan oikeasti samassa sarjassa niitten idolien kanssa, Juhani toteaa.

Omaan kauteensa Ojala on ollut varsinkin ulkopelin osalta tyytyväinen. Ojala on paikannut loukkaantumisia ulkokentällä, viimeisimpänä Antti Vihtkarin loukkaantumisen jälkeen kolmoskopparina. Kopparin paikalla hän ei ole aiemmin pelannut, mutta on jo nyt muun muassa ottanut useita huikeita syöksykoppeja ratkaisutilanteissa.

- Se menee kyllä ihan yllättävän mukavasti, olen tykännyt olla siellä takana. Kyllä se syöksykoppi taitaa tulla selkärangasta, en ole koskaan niitä harjoitellut kummemmin. Sisäpelissä alkukaudesta oli vähän semmoista, että peli ei oikein pyörinyt ja tosi usein jätettiin lyöntivuorolla välistä. Nyt kun numero on pienentynyt hihassa niin on tullut vastuuta ja onnistumisiakin siinä tullut jokunen mukaan. Aika peruspeliä ollut sisällä, ihan tyytyväinen olen siihen nähden.

Mikä on Taikuri Ojalan pesisuran tavoite (Taikuri-lempinimen alkuperä ei ole asianosaiselle itselleen selvinnyt)?

- Voittaminen. Siitä voi jokainen tehdä johtopäätöksiä.

Pelipäivän rutiinit ovat Juhanin osalta varsin yksiselitteiset: Aamulla töihin, siitä kotiin ja kentälle ja pelataan. Sen verran hän kuitenkin paljastaa, että vasemman piikkarin nauhat on aina solmittava ensin.

Kankaanpäätä vastaan pelatut pelit eivät Ojalan mukaan poikkea juurikaan muista peleistä. Toissavuonna KaMaa vastaan pelatuissa Superpesiskarsintaotteluissa katsomo oli täynnä Juhanille tuttua porukkaa, mutta pelissä hän ei ajattele, että vastassa on kasvattajaseura ja kaikki pelaajat ovat vanhoja pelikavereita. Lempivastustajakseen Juhani nimeää Oulun Lippo Pesiksen, koska pelitapahtumat ovat hienoja.

- Vielä kun voitetaan ne pelit niin on paljon mukavampaa.

KeKin kotipelien yleisömääriä Juhanikin on ihmettelyt.

- Sitä olen ihmetellyt, että kun toinen joukkue (Lippo Pesis) porskuttaa melkein kolmen kärjessä ja toinen peräpäässä niin silti yleisömäärissä me pystytään haastamaan ne. Kyllä me ehkä jotain tehdään oikein seurassa ja joukkueessa. On ollut siistiä huomata kaarella lumipalloefekti, miten esimerkiksi nollatilanteessa yksi alkaa taputtaa, sitten kuulee toisen ja loppujen lopuksi se tarttuu kaikkiin katsojiin.

Kuvat: Markku Kovalainen