Pesiksen ja töiden ohella Pokemoneja ja suklaata

KeKin miesten Superpesisjoukkueen lukkari Jani Lassilan elämään ei juuri muuta mahdu kuin pesäpalloa ja työntekoa. Ja Pokemoneja. Haastatteluvuoroa Kimmo Lukkarin kanssa jouduttiin vaihtamaan, koska Janilla oli kiihkeät hetket Sarkkirannassa sijaitsevalla Pokemon Go -taisteluareenalla menossa.

- Kaiken ajan vie pesäpallo ja työ. Sitten syksyllä pääsee levähtämään. Puolitoista vuotta olen painanut töitä ilman lomia. Kotipeleihin ajan suoraan töistä pukukoppiin, vaihdan kamppeet ja lähdetään lämmittelemään, Raahessa SSAB:llä sähköasentajan töitä tekevä Jani kertoo.

Talvisin Jani treenaa 7-8 kertaa viikossa ja pitää yhden lepopäivän viikottain. Treenitunteja kertyy keskimäärin 20 per viikko. Eli päivät täyttyvät tuolloinkin kiittettävästi työn ja pesäpallon toimesta. Janin lapsuuteenkaan ei muita urheilulajeja mahtunut kuin pesäpallo.

- Pattijoella ei paljon muita harrastuksia ole. Pesiskoulusta se taisi alkaa. Kävin yhdet treenit aina jotakin toista lajia kokeilemassa ja kyllästyin. Juniorina pelasin neljässäkin joukkueessa, niin ei siinä paljon kerennyt muuta, kertoo Jani.

Aivan pesäpallouran alusta lähtien Jani on profiloitunut lukkariksi. Vain pienenä juniorina hän kiersi muilla paikoilla kuten joukkueissa on tapana. Yksittäistä esikuvaa pesäpallossa Jani ei osaa nimetä, mutta eniten hän toteaa seuranneensa Topi Kososta ja Toni Kohosta.

Jani siirtyi KeKiin A-poikaikäisenä. Pattijoella tarjolla olisi ollut jokerin roolin, joten tämä joukkuetovereiden timantiksikin kuvailema nuori mies päätyi Kempeleeseen.

- Tiesin, että täällä pääsee heti syöttämään ja isolle vastuulle. Ei ollut vaikea päättää, että mihin lähtee. En ole katunut hetkeäkään, että tulin tänne, suoraan miesten joukkueeseen lukkaroimaan tullut Jani kertoo.

Uran kohokohta tähän mennessä on Janille ollut monen muun joukkuekaverin tapaan nousu Superpesikseen viime syksynä. 

- Nopeasti laskettuna neljä vuotta sitä Ykköspesistä oli itsekin pelaamassa. Monta vuotta yritettiin ja sitten nähnyt vierestä, kun osa tahkonnut vielä kauemmin. Kyllähän se hyvältä tuntui, Jani toteaa.

Joukkueen kannalta Jani kuvailee kauden olleet ratkaisupaikoissa virheiden sävyttämä. Juhannuksen jälkeen joukkueella on ollut nouseva käyrä. Jani on tyytyväinen siihen, että vaikka tappioita on tullut, yleisö on löytänyt katsomoon.

Oma peli on Janin mielestä kulkenut hyvin ja hän on nauttinut peleistä. Itseluottamusta on kertynyt onnistumisten myötä ja se on ruokkinut onnistumisia vielä lisää. Jani on tykännyt roolistaan sekä kärkietenijänä että lukkarina. Talvella 30 metrin juoksu on kärkietenijällä edennyt aikaan 3,8 sekuntia.

- En osaa jännittää tai en ainakaan näytä sitä ulospäin. Ainoastaan, jos tulee joku ratkaisutilanne ja yleisö alkaa huutaa ja meuhkata kotipelissä vastustajalle, silloin tahtoo tulla kylmät väreet ja se tuo kyllä hyvin lisää boostia suoritukseen, Jani toteaa.

Pelit Oulun Lippo Pesistä vastaan ovat olleet tunnelataukseltaan muita pelejä voimakkaampia. 

- Niissä on ekstralataus. Harvoin on päässyt sellaisia pelejä kentälle pelaamaan. Tuntuu ihan kentälle asti, että yleisö on pelissä mukana, Jani kuvailee.

Tulevaisuudensuunnitelmat Janin osalta ovat vielä avoimet. Henkilökohtaisena tavoitteena on kehittyä joka vuosi ja pelata tasaisia kausia sekä ennenkaikkea pysyä ehjänä.

- Syksyllä sitten näkee mitä se tuo tullessaan. Säilytään sarjassa, niin silloin täällä jatkuu sopimus, hän toteaa.

Onko Janilla jotain erityisiä rutiineja pelipäivinä? Jotain niistä paljastaa joukkuekaverin kuvailu Janista: suklaanhimoinen.

- Pelipäivinä on tietyt rituaalit mitä syödään ennen peliä. Aina siihen kuuluu suklaapatukka. Se on tarkka homma, että pysähdytään vieraspeleissäkin huoltoasemalle hakemaan se Japp, hän toteaa.

Jani on kerännyt tälläkin kaudella lähes jokaisessa pelissä palkintoja. Palkintokaapista löytyykin monenlaista palkintoa.

- Ehkä eniten on jäänyt mieleen, oisko ollut 12-vuotiaana, kun pelasin maakuntasarjaa, niin sain parkkikiekon palkinnoksi. Se on jäänyt mieleen. En ole varma onko se edelleen sama parkkikiekko mikä löytyy autosta, Jani naurahtaa.

Janin kummiyritys on sanomalehti Kaleva.

Kuvat: Markku Kovalainen