Pellikan uran kruunasi Superpesiskausi kasvattajaseurassa

Kempeleen Kirin kasvatin Matti Pellikan ura on kulkenut Oulun Lipon ja Helsingin Puna-Mustien kautta takaisin kasvattajaseuraan. Pellikka pääsi nauttimaan KeKissä noususta Superiin sekä ensimmäisestä Superpesiskaudesta. Nyt kuitenkin edessä häämöttää pesäpallouran päätös työ- ja perhetilanteen vuoksi karsintapelien jälkeen.

Matti aloitti pesäpallouransa KeKin pesiskoulussa vuonna 1989. Kahden pesiskoulukesän jälkeen hän aloitti F-junioreissa ja pelasi ensimmäisen kesän junnujoukkueesta 1991. Samassa joukkueessa pelasivat tuolloin nykyisestä joukkueesta tutut Jarkko Hyry ja pelinjohtaja Juha-Matti Ranta. 

Matti ei ollut vielä pikkujunnuissa joukkueensa tähti. Kova treenaaminen alkoi C-ikäisenä.

- Haajasen Tuomo oli meillä valmentajana silloin junnuaikana ihan A-poikiin asti. Silloin treenattiin syksyllä kun pelit loppui lumen tuloon asti kentällä. Sitten mentiin yläasteen saliin. Toistoja tehtiin ihan julmettu määrä. Sehän oli ihan juhlapäivä, kun päästiin Oulunhalliin kerran tai kaksi talven aikana harjoittelemaan, se oli aivan ihmeellistä, Matti muistelee.

Vuonna 1999 Matti pelasi ensimmäiset Ykköspesiksen pelit KeKissä ja seuraavasta vuodesta lähtien hänellä oli sopimus edustusjoukkueen kanssa. Syksyllä 2004 hän kävi farmisopimuksen puitteissa pelaamassa Oulun Lipossa Superpesiksen pelejä. Seuraavat kolme kautta hän edusti Lippoa.

- 2007 sain vakituisen työpaikan Etelä-Suomesta. Sopimusta Lippoonkin oli vielä jäljellä. Muutettiin sitten silloisen tyttöystävän, nykyisen vaimon kanssa Etelä-Suomeen. Sen talven olin ihan varma, että en pesäpalloa pelaa seuraavana kesänä. Kevättalvella Saloranta soitti, että mitäs sää sanoisit, jos pelaisit Kempeleessä kesän.

Seuraavat kolme kautta koko uransa kopparina pelannut Matti kulki Helsingistä pelaamassa Kempeleessä. Ensimmäisenä kesänä hän lensi pelejä edeltäviin treeneihin Kempeleeseen ja kahtena seuraavana kesänä suoraan pelipäivänä pelipaikalle. Työpaikka nimittäin vaihtui vuoden 2009 alussa ABB:lle ja vuoden noin 200 työpäivästä 140 on mennyt siitä lähtien reissun päällä. Työ pitää sisällä robottien huoltoa, korjausta, käyttöönottoa ja koulutusta.

Talvella 2010 Matti kävi harjoittelemassa Helsingin Puna-Mustien joukkueessa, tuolloin joukkue pelasi Suomisarjaa. Alustavasti jo puhuttiin, että jos he nousevat Ykköspesikseen olisi Matti kiinnostunut pelaamaan joukkueessa. Kun nousu tapahtui syksyllä 2010, liittyi Matti niiden kohtalaisen harvojen pesäpalloilijoiden joukkoon, jotka ovat pelanneet Helsingin joukkueessa Ykköspesistä.

- PuMun omia kasvatteja ei ollut monta joukkueessa. Käytännössä se oli semmoisten pelaajien porukka, mitkä oli muuttaneet pääkaupunkiseudulle töiden mukana ja pelasi sitten kautta siellä. Oikeastaan joukkue oli eteläpohjalaisten, itäsuomalaisten ja pohjoissuomalaisten sekoitus. Oli kyllä mahtava huomata minkälainen pesiskulttuurien ero on eri paikoista tulevilla. Kyllähän siltä reissulta jäi parikin semmoista kaveria kenen kanssa pitää vieläkin yhteyttä, Matti toteaa.

Pellikan perheeseen syntyi ensimmäinen tytär tammikuussa 2012. Kun Matin vaimon äitiysloma alkoi olla loppusuoralla selvisi vaimolle, että hänen olisi mahdollista siirtyä Oulun toimistolle töihin. Myös Matti sai järjestelyä omat työnsä tehtäväksi Oulusta käsin, joten perhe muutti pienen tyttären kanssa takaisin Kempeleeseen.

- Vaikka me tykättiin asua tosi paljon etelässä niin kyllä se oli aika hienoa muuttaa takaisin. Kun reissutyötä tekee niin huomaa, että apukäsiä tarvitaan ja isovanhemmat on täällä lähellä.

Kaudet 2013 ja 2014 Matti pelasi Suomisarjaa Kempeleessä veljensä Jukka-Pekan kanssa. Kauden 2014 jälkeen hän soitteli pelinjohtaja Jusku Rannalle ja ilmoitti halukkuudestaan tulla edustusjoukkueeseen takaisin. Try-outin jälkeen päädyttiin tekemään sopimus viime kaudella sekä mahdollisen Superpesikseen nousun myötä myös tälle kaudelle.

- Viime vuosi oli hieno vuosi. Se oli tavallaan kruunu omallekin peliuralle. Siitä jäi mahtava fiilis ja oli hienoa, että saatiin tälle yhteisölle ja porukalle tehdä se, että päästiin pelaamaan karsintoja, voitettiin ja noustiin. Itsellekin tuli varsinkin viimeisissä peleissä hyviä onnistumisia mitkä sitten ruokki lisäonnistumisia, Matti kertoo.

Hän myös muistaa unelman, joka Juskun kanssa yhdessä sanoitettiin jo 1990-luvun alkupuolella.

- Muistan erään kerran, kun vintattiin Oulunsaloon Juskun kanssa katsomaan joko Ykkössarjan peliä tai Suomisarjan karsintoja. Muistan kun todettiin, että olisipa hienoa pelata omassa kasvattajaseurassa Superia. Se on niin hyvin pinttynyt mieleen, että sen takia tätä hommaa on jaksanut tämänkin vuoden.

Tämä kausi lähti Matin osalta pahimmalla mahdollisella tavalla käyntiin, kun viimeisessä harjoituspelissä ennen kauden alkua repesi kylki. Kylkeä kuntoutettiin Fysiofeelin ja Sport Korpelan kanssa yhteistyössä ja Kouvola-pelissä toukokuun lopulla Matti uskaltautui pelaamaan. Vasta juhannuksen jälkeen tilanne oli kuitenkin sellainen, että vamma ei enää häirinnyt pelejä. 

- Sen jälkeen aika vaihtelevaa on ollut. On ollut ihan hyviä pelejä, mutta tosi huonojakin pelejä. Oikeastaan se on kuvannut meidän joukkueenkin kautta. Varsinkin alkukaudesta tuli paljon tilanteita, joissa vastustaja ajoi viime hetkellä ohi. Nyt loppukaudesta ei tullutkaan enää ohi, oltiin jo parempia tässä sarjassa ja pystyttiin voittamaan pelejä, Matti analysoi.

Nyt edessä ovat vielä viikonloppuna alkavat karsintapelit Siilinjärven Pesistä vastaan. Kirkkaana mielessä siintää kauden tavoite eli Superpesispaikan säilyttäminen. KeKin vahvuuksiin karsintapeleissä Matti laskee monipuolisen sisäpelin varsinkin vaihtotilanteissa sekä hyvän ulkopelin, jota on saatu jalostaa kesän aikana hyviä lyöjiä vastaan. SiiPen vahvuuksiin hän laskee kurinalaisen ja selkeän pelitavan sekä hyvän lukkarin.

- Missään nimessä ei pidä lähteä sillä asenteella, että SiiPe olisi helppo vastustaja. Ovat varmasti tosi hyvä porukka ja pelien voittaminen vaatii meiltä hyvät onnistumiset, hyviä suorituksia. Pitää olla nöyrä ja yksinkertaisesti parempi kuin vastustaja, Matti toteaa.

Matin oma pesäpalloura tulee todennäköisesti päättymään karsintasarjan jälkeen. Kolmen tyttären isälle, joka tekee suurimman osan vuodesta reissutyötä, pesäpallon pelaaminen Superpesiksessä alkaa vaatia jo turhan paljon.

- Tämä vuosi oli oikestaan vain ja ainoastaan mahdollista sen takia, että olin vanhempainvapaalla helmikuun alusta heinäkuun alkuun. Pystyin olemaan kotona päivät lasten kanssa ja illalla pääsin hyvin harjoittelemaan. Ainahan niitä pelihaluja on, ei se ole siitä kiinni. Meillä on kuitenkin tuolta kotoa löytynyt niin paljon joustoa näihin hommiin, että kyllähän se nyt on aika antaa vähän takaisin sinnekinpäin.

Matti Pellikan kummiyrityksenä toimii Tilitoimisto A. Karppinen Oy.

Kuvat: Markku Kovalainen