Pelkonen ja Lassila kauden H-hetkellä parhaassa vireessä

Marko Pelkonen siirtyi heinäkuun puolivälissä Oulun Lippo Pesiksen Superpesisjoukkueesta Kempeleen Kirin Ykköspesisjoukkueeseen. Motivaationa oli tavoite saada jokin joukkue pysymään Oulun seudulla pääsarjassa.

- Hyvin olen KeKiin sopeutunut, homma on toiminut ja olihan joukkueessa tuttuja ja puolituttuja kavereita. Ei siirtyminen Liposta KeKiin mitenkään pahalta tuntunut, varmaan se joistakin kannattajista on tuntunut hankalammalta, Pelkonen arvelee.

Marko Pelkosen lyöntivire KeKissä on ollut hurja. Kuudessa ottelussa mies on lyönyt 3+28 juoksua eikä itsekään muista aikaisemmin tämmöisiä määriä keränneensä.

- Jonkinlaisen rentouden olen lyömiseen löytänyt. Olen miettinyt onko se johtunut vastustajan ulkokentästä, mutta ei se ihan täysin senkään piikkiin mene. Lippo Pesiksessä eka peli meni ehkä vähän liiankin hyvin. Sitten tuli suvantovaihe ja huomasi, ettei toistoja ole ollut. Nyt on alkanut taas keskipalloon osua, Pelkonen pohtii.

Viime kauden päätteeksi miehen pesäpalloura vaikutti olevan jo päättymässä eikä hän talven aikana treenannut laisinkaan. Kauden ensimmäiset lyönnit hän löi päivää ennen ensimmäistä Oulun Lippo Pesiksessä pelaamaansa peliä Koskenkorvaa vastaan kesäkuussa. Lippo Pesiksessä kuuden ottelun juoksusaldo oli 0+16. Pienemmän saldon kuin KeKissä selittänee se, että KeKissä hänen on harvemmin tarvinnut tulla tilannetta luomaan, yleensä kotiutustilanne on ollut valmiina odottamassa.

- Kyllähän Ykköspesiksessä on vielä isommat erot sarjan parhaimpien ja huonoimpien välillä kuin Superpesiksessä, Pelkonen kuitenkin toteaa sarjojen eroista.

Myös kovalla itseluottamuksella tällä hetkellä pelaava KeKin lukkari Jani Lassila näkee selkeitä eroja sarjojen välillä.

- Esimerkiksi etenijöitten nopeus on eri. Selkeä tasoero on sekä sisä- että ulkopelissä. Ykköspesiksessä on paljon semmoisia joukkueita, jotka lähtevät meitä vastaan pelaamaan uhkarohkeaa peliä, joten pelissä joutuu koko ajan olemaan sisällä. Välillä se kostaantuu vastustajalle, mutta välillä myös palkitaan kuten Vähäkyrössä, missä kotijoukkue myös löi todella hyvin, Lassila toteaa.

Lassila uskoo, että vaikka Mansea lukuunottamatta KeKi on voittanut kaikki pelit, joukkue ei ole kuitenkaan pelillisesti ollut sillä tasolla mihin se pystyisi. Oma peli Lassilalla on kuitenkin parantunut koko ajan ja viimeisessä kymmenessä pelissä mies on palkittu kahdeksan kertaa ykköspalkinnolla. Kunnareitakin mies on lyönyt jo viisi tällä kaudella.

- Ei kai siihen muuta syytä ole kuin että onnistumiset ruokkii itseluottamusta. Kun pääsee peliin sisään, niin sitä antaa vain mennä, pelaa rennosti eikä puristele turhia, Lassila toteaa.

Lassilan rooli sisäpelissä muuttui viime kaudesta sikäli, että hän lähti jo talvella treenaamaan vaihtotilanteita.

- Mutta alkukaudesta olin huono. Juhannuksen jälkeen peli on alkanut parantua ja sitä myöten onnistumisia on tullut molemmissa, sisä- ja ulkopelissä, hän toteaa.

Lassilan pelityyli lukkarina näyttää ulospäin kylmän rauhalliselta eivätkä vastustajien provosointiyritykset sitä järkytä.

- Keskityn omaan tekemiseen enkä kuuntele mitä vastustajat siellä huutelee. Pelin jälkeen muut tulevat sanomaan, että vastustaja sanoi ja teki sitä ja tätä, mutta en minä niitä kuule, hän toteaa.

Jäljellä on nyt kaksi peliä ja molemmista olisi otettava puhtaat kolmen pisteen voitot, jotta KeKi nousee suoraan Superpesikseen.

- Ulkopelin pitää meillä olla vielä parempaa. Kun on pakkovoitoista kyse, niin ei pysty niin vapautuneesti lähteä pelaamaan, Pelkonen toteaa.

Lassilan mukaan joukkueessa on kuitenkin kova luotto siihen, että homma hoituu.

- Omaan peliin keskittyminen, ja takki auki ei lähdetä mihinkään. Kuitenkin pallo on aina pyöreä. Vaikka vastustaja saisikin juoksuja, niin oma tekeminen ei saa lopahtaa. Ei me häviämään lähdetä niitä pelejä, Lassila toteaa.

Kauden viimeinen vieraspeli pelataan Kuopiossa keskiviikkona 8.8. ja viimeinen kotipeli lauantaina 11.8. klo 13. Lauantaina vietetään myös KeKiFestejä runkosarjan päättymisen kunniaksi, oli peleissä käynyt niin tai näin.

- Hienoa olisi, että mahdollisimman paljon porukkaa tulisi viimeiseen peliin, niin on 13. pelaaja meillä mukana, Lassila toivoo.

Kuvat: Markku Kovalainen