Kyläkaupan Heikki valitsi yleisurheilun sijaan joukkuelajin

Heikki Savikoski tuli Kempeleen Kirin miesten joukkueeseen kaudelle 2012 etenijäjokeriksi. Ura jokerina oli kuitenkin lyhyt, koska muun joukkueen loukkaantumisten vuoksi hän siirtyi pelaamaan myös ulkokentälle ja on vakiinnuttanut paikkansa KeKin yhdeksikössä. Uransa jatkumisesta Kempeleessä hän kiittää kummiyritystään Kempeleen Kyläkauppaa, josta sai työpaikan kesällä 2013.

Heikki on Haapavedeltä kotoisin ja hänen kasvattajaseuransa on Haapaveden Urheilijat. Pesäpalloilun hän aloitti sattuman kautta kahdeksanvuotiaana.

- Meidän ikäisille alettiin vetää pesiskerhoa. Vanhemmistakaan kumpikaan ei ole pelannut. Itse olen yleisurheilulla aloittanut silloin, kun olen oppinut kävelemään. Itsellä oli kuitenkin kiinnostus harrastaa jotain joukkuelajia. Kyllä siellä Haapavedellä oli jalkapalloa ja jääkiekkoa, mutta ne ei oikein yleisurheilun kanssa passaa niin hyvin yhteen kuin pesäpallo, Heikki kertoo lajivalinnastaan.

Heikki päätyi moneen vaiheen kautta pelaamaan Kempeleen Kiriin. B-poikaikäisenä Haapavedellä ei voinut enää jatkaa pelaamista, joten vanhemmat kysyivät, josko poika pääsisi Ylivieskaan pelaamaan. Ensimmäisen B-poikavuoden jälkeen myös Ylivieskasta loppui mahdollisuus pelata B-pojissa, joten useampi poika lähti Haapajärven Pesä-Kiiloihin jatkamaan uraa.

- B-poikavuosien jälkeen oltiin A-pojissa ja meitä nostettiin muutama poika Ykköspesisporukkaan. Olin siinä 2011 vuodenkin vielä, mutta sitten tiputtiin Ykköspesiksestä. Oli aluksi ajatus jäädä Suomensarjaa pelaamaan, mutta Salorannan Sami soitti syksyllä, aika myöhään, että oisko halukkuutta tulla tänne pelaamaan. Tuli semmoinen ajatus, että pitää kokeilla jotain uutta ja onneksi lähdin.

Teinivuosina parasta pesäpallossa oli Heikin mielestä pelaaminen, lyöminen ja kiinniottaminen.

- Mutta kyllä se nyt myöhemmin on tullut, että se on niin joukkuepeli. Aluksi kun oli yleisurheilijana niin se alkoi tuntua, että tämä pesäpallo on minun juttu, kun saa muun joukkueen kanssa tehdä. Vuosi on pitkä aika treenata, mutta kun on ihmisiä ympärillä niin jaksaa paljon paremmin.

Heikin mukaan viime kaudella oli helppo motivoitua treenaamaan, kun selkeänä tavoitteena oli Superpesikseen nousu. Nyt selkeänä tavoitteena on Superpesiksessä pysyminen. Pitemmän tähtäimen tavoitteena Heikillä on Superpesiksessä jonkun voittaminen, ainakin mitalin. Loppukaudeksi Heikki toivoisi enemmän tasaisuutta omiin suorituksiin.

- Jusku on antanut paljon vastuuta ja isoa roolia, niin sarjataulukkoa kun katsoo, kun ollaan viimeisenä, niin tietenkin isolla vastuulla olisi pitänyt paremmin pelata. Välillä on ollut parempia pelejä, mutta perään on tullut huonompi peli. Semmoinen tasaisuus on se mitä itse kaipaisin, Heikki toteaa.

Numero kaksi hihassa Heikki viihtyy hyvin eikä tavoitteena ole kärkietenijän paikka.

- Kyllä olen viihtynyt numerolla kaksi. Juniorina ja ensimmäiset miesten vuodet pelasin silloin kärkietenijänä, niin nyt kaksi Ykköspesiksen vuotta ja tämän vuoden olen pelannut kakkosena. Itsekin olen ollut sitä mieltä, että tämä on parempi ja luontaisempi minulle, Heikki toteaa.

Lempivastustajikseen Superpesiksessä Heikki nimeä rakkaan paikallisvastustajan Lippo Pesiksen lisäksi Pattijoen ja Sotkamon.

- Tietenkin sillä tavallahan se Lippo on lempivastustaja, että peleissä on varmasti paljon yleisöä säästä riippumatta. Ne on semmoisia kokemuksia täällä mitkä muistaa pitkään. Kaikki pelaajat on latautuneet peliin. Onhan näitä muitakin, kuten hallitsevan mestarin kohtaaminen kotikentällä. Täälläkin oli silloin paljon yleisöä, vaikka oli pelattu huonosti, Heikki kiittelee.

Heikki valmistui viime vuoden maaliskuussa liiketalouden tradenomiksi Ylivieskasta. Nyt Kempeleessä asuva Heikki kulkee töissä Rantsilassa Haapaveden-Siikalatvan seudun kuntayhtymällä hanketyöntekijänä. Hän vastaa kylien kehittämishankkeessa nuorten aktivoimisesta.

- Täytyy kiittää työnantajaa, että katsoi hyvällä tämän pesäpallon. Kaikki työnantajat ei sitä sillä tavalla katso. Tämä vie kesällä aikaa. Oma työnantaja kannattaa urheilua, joustavuutta on löytynyt ja tietenkin itse pitää löytää joustavuutta talvella, että teen töitä vähän enemmän.

Heikin siirryttyä Kempeleen Kiriin pelaamaan pelaamisen mahdollisti kesätyö nykyisessä kummiyrityksessä Kempeleen Kyläkaupassa.

- Aluksi tein yhden harjoitteluosuuden Kyläkaupassa ja jäin loppukesäksi 2013 siihen töihin ja seuraavana kesänä olin koko kesän töissä siellä. Kyllähän Kyläkauppa on mahdollistanut minun pelaamisen Kempeleessä, ilman Kyläkauppaa en varmaan olisi pystynyt jatkamaan. Seppoa pitää kiittää siitä, että antoi olla töissä siellä. On iso juttu, että löytyy näitä tukijoita, Heikki toteaa.

Loppukauden osalta Heikin toiveena on, että yleisö löytää katsomoihin samaan malliin kuin alkukauden ajan.

- En olisi itse uskonut, että vaikka ei ole ollut paljon pisteitä ja sarjataulukkoa on katsonut niin yleisömäärät on lisääntynyt siten, että enemmän ja enemmän on tullut porukkaa. Kiitoksia siitä, että ovat jaksaneet käydä. Toivottavasti yleisö jatkaa samaan malliin ja me yritetään taistella tuo viimeinen puolikas.