Kosti ja Immo - polttolinjoilta pillin varteen - ja kenties takaisin

Heinäkuinen hellepeli Kempeleessä, miesten Ykköspesistä, Keki - Jokioinen. Päätuomari Kosti Rautiainen, syötönvalvoja Immo Rautiainen. Parisen kautta taaksepäin samat herrat olivat tuttu näky Sotkamon Jymyn polttolinjoilla, tuottamassa harmaita hiuksia vastustajille. Peliä hyvin lukeneet veljekset vaikuttivat olevan aina siellä mihin pallo oli tulossa. Pesiskentillä heidät näkee nytkin, mutta pillinvarressa. Ovatko veljekset toistaiseksi tauolla pelikentiltä vai mistä on kyse?

No, Immo ja Kosti kertovat aloittaneensa tuomaroinnin jo 2000-luvun alusta ja ovat tehneet sitä jotakuinkin jatkuvasti pelaamisen ohessa. Homma toimi luontevasti käsi kädessä pelaamisen kanssa, viheltäminen oli mukavaa ja molemmista rooleista oli hyötyä pelin ymmärtämiseen. Ensin tuomaroitiin pienempien junnujen otteluita ja siitä sitten eteenpäin nuorten sekä aikuisten sarjoihin. Ja kuten niin monesti, pelimiehiltä löytyy taustaa myös junnujen pelinjohtamisesta. Kaikki nämä tukevat toisiaan ja ovat hienona apuna kun pelikentillä ollaan.

Kysymykseen onko pelaamista ikävä, kumpikaan Rautiaisista ei suoraan myönnä tällaista tuntevansa. Enemmän voi puhua hienon tunteen kaipuusta, jonka sai siitä kun peli tuntui luistavan ja peli kävi kuten oli joukkueena ajateltu.

Mikäs tuomarina olemisessa miehiä kiinnostaa? Kiinnostus lajia kohtaan, ja tietenkin onnistuminen pelissä, eli oikeat tuomiot, ovat se mikä on tärkeää ja tuo hyvän tunteen. Tuomareina heillä on tapana käydä ottelu läpi hetimiten pelin jälkeen ja jos pelissä on sattunut virheitä niistä muodostuu hyviä kokemuksia jatkoon. Silloin mennään sääntökirjan pariin ja tarkistetaan juurta jaksaen miten asia menee, näin tehtynä se jää paremmin mieleen kuin vain rivinä sääntöluettelossa.

Pelin aikanakin voi keskustella mahdollisista epäselvistä tilanteista muiden tuomareiden kanssa. Kosti ajatteleekin, että silloin kun kentällä on kuuluttaja mikrofoneineen, sitä kannattaa käyttää myös tuomarilla niin epäselvä tilanne selviää myös katsojille. Tilanne saattaa näyttää toisella puolella kenttää aivan erilaiselta kuin mitä se näyttää vaikkapa kotipesän takaa katsottuna, saati lähellä itse pelitapahtumaa, tuomarin näkökulmasta. Tärkeää on, että yleisö ei jää epätietoiseksi, koska sellainen voi saada aikaan sen, että tuomari voi ilman syytä leimautua epävarmaksi tai jopa "hankalaksi".

Välillä käydään keskustelua, että tunnetta olisi liikaa peleissä. Onko näin? Monissa todella tiukoissakin otteluissa mukana olleena Kosti tuumaa, rivien välissä, että jotkin heidän viheltämänsä pelit ovat olleet hieman varovaisia joukkueiden osalta. Hän "kaipailee" hieman enemmän tunnetta peleihin, esimerkiksi sopiva pelaajien räiskyminen ei olisi pahitteeksi, silloin peliin tulee lämpöä, joka on myös yleisön mieleen. Immo lisää heidän tuomariryhmänä valmistautuvan näihin tilanteisiin ja ainakin yrittävän ymmärtää pelin hengen tilanteiden hoitamisessa. Onpa sitä tullut jonkun kerran mietittiä, että tekisi jonkun tuomarivirheen niin saisi ottelun joukkueet peliin kiinni. Se on sitä vanhaa pelaajan ajattelumallia ja siitä on sitten pitänyt äkkiä fokusoitua takaisin peliin ja tuomarin rooliin.

Kuinka on, ehtiikö pelissä ajatella itse pelaamista? Syötönvalvojana toimiva Immo tuumailee, että tuomarointiin keskittyminen vei jotakuinkin kaiken tarmon, eikä siinä juuri kannata seurata tai miettiä mitä olisi kannattanut lyödä tai jättää lyömättä. Tuomarina pitää osata keskittyä havainnomaan monia asioita yhtä aikaa, siinä tulee sulkea jotakin pois pitääkseen ottelun hallussa.

Veljekset tuumaavat että pelaamisesta on ollut hyötyä pelaajatuntemuksessa ja esimerkiksi lyöntivauhdin lukemisessa, saman voi kuitenkin oppia pelaamattakin - otteluita ja videoita katsomalla. Immo kertoo myös, että tuntemattomia lukkareita tulee seurattua hieman tarkemmin katsomalla ennalta aikaisempien otteluiden tallenteita. Rautiaiset myöntävätkin, että videoita tulee jonkin verran katsottua edelleen, joskaan ei samoja määriä kuin pelaajana. Eli mielikuva, että pesistuomarin hommat ovat sitä että mennään pelipaikkakunnalle, vislataan peli, nostetaan palkkio ja pakataan kamat, on ainakin hieman väärä. Valmistutuminen, harjoittelu ja jälkianalyysit kuuluvat myös tuomareiden arkeen.

Entäpä nuoret, aloittelevat tuomarit, mitä vinkiksi? Tärkeintä on aloittaa! Sen jälkeen pelit ja kokemukset kyllä vuosien myötä opettavat. Ensimmäisenä ei tarvitse osata kaikkia harvinaisia sääntöpykäliä, vaan tärkeää on, että tuomiot pesäkilvoissa ja syötöissä ovat oikeita. Veljekset kehottavat seuraamaan pelejä paikan päällä ja katsomaan tilanteita tarkkaan, niistä oppii. Kun katsoo pelejä ja miettii olisiko itse tehnyt saman ratkaisun, on se koko ajan hyvää harjoitusta. Koulutukset ja ottelut kyllä opettavat oudotkin säännöt pikkuhiljaa, palaa vain sääntökirjan pariin aina kun joku tilanne jää mietityttämään.

Kosti ja Immo kehuvat Pesäpalloliiton järjestämiä tuomarikoulutuksia ja Immo etenkin syötönvalvojakoulutuksia.

- Pesäpalloliitto on ottanut hyviä askeleita viedäkseen tuomaritoimintaa eteenpäin, uskon suuntauksen jatkuvan ja toivon ihmisten uskaltavan tulla mukaan tuomaritoimintaan, Immo päättää.

Niin, hellepelin Kempeleessä voitti Keki ja Rautiaiset tuumivat myös tuomariviisikon selvinneen pelistä hyvin.

Ja kuinka on, nähdäänkö Immo ja Kosti vielä joskus pelipaidassa? No, Kekin Koukkupaja Areenalla he ovat seuraavan kerran 2.8. Keki-Siipe matsissa, tuomaripaidassa. Otapa näistä pokerinaamoista selvää...