Jusku kasvoi joukkueen mukana pelinjohtajana

Kempeleen Kirin miesten Superpesisjoukkueen pelinjohtajan paikalta ensimmäisen Superpesiskauden päätteeksi väistynyt Juha-Matti ”Jusku” Ranta on KeKin mies henkeen ja vereen. Peliuransa aikana hän vieraili vain kahden vuoden ajan Imatralla, muutoin ura eteni KeKissä. Viimeiset kolme kautta Jusku toimi KeKin pelinjohtajana. Lisäksi hän on toiminut Kempeleen Kirin pesäpallojaston puheenjohtajana viisi vuotta.

Juskun ura pesäpallon parissa alkoi 6-vuotiaana pesiskoulusta. Myös jääkiekko kulki rinnalla pitkään. B-junioreissa 16-vuotiaana pesäpallo alkoi vaatia jo niin paljon aikaa talvisinkin, että jääkiekkoharrastus loppui.

- Valintaan eniten vaikutti se, että meillä pysyi sama joukkue käytännössä sieltä 7-8-vuotiaasta ihan tuonne parikymppiseksi asti yhdessä. Samalla porukalla oli yritetty saada SM-mitalia E-junuista asti ja sitten B-junnuissa voitettiin SM-pronssia. Lajivalinta oli helppo sen jälkeen, Jusku muistelee.

Jusku pelasi Kempeleessä Ykköspesistä kaudet 2001-2004. 2005-2006 hän oli nostamassa Imatran Pallo-Veikkoja Superpesikseen ja pelasi siellä myös yhden kauden Superpesistä. Sen jälkeen Sami Saloranta houkutteli Juskun takaisin Kempeleeseen nostamaan KeKiä Superpesikseen.

- Pelasin kuusi vuotta Kempeleessä ja yritin lopettaa, mutta sitten palasin vielä pelaamaan kesäkuun puolivälin tienoilla 2013, kun joukkueessa tarvittiin pelaajia. En varmaan muutamaa tuntia pitempään miettinyt paluuta, hän naurahtaa.

Kauden 2013 jälkeen tuntui siltä, että perheen, työn ja pelaamisen yhdistäminen on jo varsin vaikeaa, mutta joukkueesta ei kuitenkaan pysty olemaan pois.

-Tuntui, että pelinjohtohomman kanssa se yhdistäminen onnistuu paremmin. Pelinjohtaminen on kesällä aikaa vievempää kuin pelaaminen, mutta talvikaudella pystyy enemmän sumplimaan toisten valmentajien kanssa, että kuka on milloinkin paikalla. Varsinainen hektisyys on kesällä, kun on tehtävä kaikki ennakot vastustajista, mutta kalenterivuotena se ei ole niin tiivis paketti kuin pelaaminen. Tuntui hyvin selkeältä, että pelinjohtaminen on se työ, missä pystyy tuomaan ison arvon joukkueelle, Jusku kertaa pelinjohtouran alkua.

Kolme vuotta KeKin pelinjohtajana piti sisällään monia huikeita hetkiä. Kausi 2014 päättyi tiukkaakin tiukemmin Superpesiskarsintojen viidennessä ottelussa yhden juoksun tappioon Kankaanpään Mailaa vastaan. Toinen kausi päättyi nousujuhliin ja kolmas kausi voittoisaan karsintasarjaan, jonka voitto 3-0 varmisti myös ensi kauden Superpesispaikan.

- Kyllähän se nyt varsinkin jälkikäteen ajateltuna aikamoinen opintie oli. Voin kyllä ihan kirkkain silmin sanoa, että varmasti paljon parempi pelinjohtaja olin viimeisenä kautena kuin ensimmäisenä kautena. Ehkä suurimpana vahvuutena näen sen, että pää kesti aika hyvin omasta mielestä niin tänä kesänä kuin muinakin kesinä. Sen koen isona asiana. Jokaisella pelinjohtajalla on oma tyylinsä ja minullakin oli joku oma tyyli, johon luotin koko matkan, Jusku toteaa.

Vahvuutena Jusku näkee myös sen, että vaikka KeKillä ei tänä vuonna ollut paperilla kovin joukkue ja lisäksi tuli suuri määrä loukkaantumisia, niin yhtään kiveä ei jätetty kääntämättä. Niissä asioissa, joissa pystyttiin, ei annettu minkäänlaista tasoitusta vastustajalla, esimerkiksi vastustajiin valmistautumisen osalta.

- Aina on saanut hyvillä mielin mennä nukkumaan ja on tuntunut siltä, että on antanut kaikkensa. Se on varmasti tarttunut muihinkin ympärillä oleviin ihmisiin ja vastaavasti itse on saanut virtaa ihmisistä jotka antavat kaikkensa. Joukkueessa ja taustoilla oli ja on edelleen ihmisiä, jotka tekevät älyttömästi töitä ja heittävät itsensä täysillä likoon. Kyllä se on iso vahvuus KeKissä tällä hetkellä.

Ensimmäisen Superpesiskauden kohokohdaksi Jusku sanoo ehdottomasti viimeisen runkosarjaottelun Joensuun Mailaa vastaan. Toisen jakson loppupuolen nousun myötä KeKi sai ottelusta tarvitsemansa pisteen eikä joutunut suoran putoajan paikalle runkosarjan päätteeksi.

- Siihen tavallaan kiteytyi se tuskien taival ja se, että se vuori voitettiin. Se oli se kliimaksi. Johtuen tosi paljon myös siitä, että oli kyllä ehkä 100-prosenttinen luotto siihen, että me hoidetaan karsintavastustaja. Siitä ei ollut kovin kauan, kun Siilinjärvelle oli hävitty ykköspesiksessä ja oli helppo ymmärtää minkälainen nöyryys siihen pitää löytyä ja tiesi, että se löytyy. Joensuu-pelissä tapahtui vielä hienoja asioita, kuten se, että joensuulaisyleisö antoi meille aplodit toisen jakson ratkettua. Siinä oli hienoa ymmärrystä siitä, että kuinka iso asia voitto oli meille, Jusku kiittelee.

Ensimmäisen Superpesiskauden osalta KeKi ei isoja yllätyksiä kokenut. Jo etukäteen oli tiedossa, että suoritusvarmuus on korkeampi kuin Ykköspesiksessä ja voittamaan pitää oppia. Vaikka asiat olivat tiedossa ja niihin pyrittiin valmistautumaan, ne osoittautuivat kuitenkin vielä merkityksellisemmiksi kuin etukäteen oli ajateltu.

- Kaikki suunnitelmat heittivät vielä häränpyllyä siinä vaiheessa, kun tuli niin paljon loukkaantumisia. Paketti piti rakentaa kokonaan alusta uudelleen. Kaikki mitä oli miettinyt lyöntijärjestyksestä ja kokoonpanosta piti miettiä uudestaan touko-kesäkuun aikana. Siihen tarvittiin Hyryn Jarkkoa, Samulia (Ranta) ja Heikkalan Ollia, että se palapeli saatiin kasaan, Jusku kertoo.

Hän kertoo olleensa kovilla viimeisen vuoden aikana, kun on yhteensovittanut Superpesiksessä pelinjohtajana toimimisen, perhe-elämän sekä siviilityön kovasti kasvavan yrityksen parissa.

- Päivääkään en kuitenkaan vaihtaisi pois. Suurin syy miksi halusin vielä yhden kauden jatkaa pelinjohtaja oli ehdottomasti Kempeleen Kirin ensimmäinen vuosi Superpesiksessä. Ei semmoista vaihtoehtoa itselle ollut, että en olisi jatkanut, hän toteaa.

Pelaamisen ja pelinjohdon ohella Juskulla tulee tammikuussa täyteen viisi vuotta KeKin pesäpallojaoston puheenjohtajana. Kun hän ryhtyi puheenjohtajaksi oli KeKi ollut jonkin aikaa ilman jaoston puheenjohtajaa. Jusku koki, että KeKiin tarvittiin tuolloin diplomaattinen jaoston puheenjohtaja oikomaan mutkia.

Nyt hän saa olla johtamassa pesäpalloseuraa, jonka peruskivijalka on kunnossa.

- Peruskivijalka koostuu neljästä asiasta, jotka ovat meidän arvoja. On junioripuoli kunnossa, terve talous, huippu-urheilu ja juuret, joka pitää sisällään yhteisöllisyyden. Kekiläisyyttä löytyy, talkoohenkeä löytyy, siitä paras esimerkki viime ajoilta on tämä stadionhanke, Jusku arvioi.

Toki haasteitakin löytyy. Niistä suurimpina hän mainitsee tavoitteen saada joukkueet kaikkiin juniori-ikäluokkiin sekä harjoitusolosuhteiden parantamisen.

- Molempien eteen on tehty isoja liikkuja ja uskon, että esimerkiksi kolmen vuoden päästä tilanne on jo ihan toinen.

Jatkossa Juskun rooli tulee seuratasolla olemaan edelleen pesäpallojaston puheenjohtaja. Miesten joukkueessa häntä ei tulla näkemään pelaajana vaikka pelaajasopimus edelleen onkin voimassa. Tavoitteena on pyrkiä auttamaan manageri Samia ja muuta talousryhmää mahdollisimman paljon varainkeruussa ja joukkueen kasaamisessa.

- Sitten kesällä odotan oikeasti sitä, että pääsen isännöimään pelejä otteluisännille ja auttamaan ottelutapahtumissa. Katsomossa istuminenkin varmasti onnistuu. Ihan niinkuin se pelinjohtohommakin, se on paljon kokonaisvaltaisempaa jännittämistä ja riemuitsemista kuin pelaaminen, Jusku toteaa.

KeKin tuleville pelinjohtajille Jarkko Kokolle ja Mika Takalahdelle Jusku on antanut selkeän viestin.

- Oma juttu pitää olla, mikä nyt olisi varmasti sanomattakin ollut selvää. Joitakin vihjeitä olen koittanut antaa joku kuukausi taaksepäin, mutta kyllä sen viestin viimeiset sanat oli, että teette mitä lystäätte ja siitä pitää tulla teidän näköinen joukkue, Jusku toteaa.

Entä tullaanko Jusku näkemään jossain vaiheessa jälleen KeKin viuhkan varressa?

- Kyllä uskon, että jonakin päivänä jossakin hommissa. En tiedä onko aikuisissa vai junioreissa vai sekä että, mutta varmaan todennäköisempää että kyllä kuin ei.