Viikon pelaaja: Sarita Heikkinen

Sarita Heikkinen

 Toiseksi viimeisenä viikon pelaajana tutustutaan paluumuuttajaamme Sarita Heikkiseen.

Saritan pesispolun ensimmäiset askeleet veivät hänet kotinsa naapurissa sijainneelle pesiskentälle, ja joukkuetoveriksi itseään vähintään päätä pidemmille ja useampia vuosia vanhemmille tyrnäväläisille pelaajanaluille. Ensimmäisinä vuosinaan Sarita jäi kaikkien mieleen lähes aina palloon osuvana kentän pienimpänä pelaajana, jonka pöyheä ponnari ylsi melkein maan tasoon ja sen kampaamisesta pääsivät nauttimaan vain luottohenkilöt. Noista vuosista poninhäntä on kovasti lyhentynyt, ja Sakkena tunnetun Saritan tavaramerkki on nykyisin eleetön, mutta taitava pelinluku ja luovaakin luovemmat vaihtolyönnit.

Saritan pesistaipaleen varrelle on mahtunut monen monta vastustajaa ja joukkuetoveria hänen pelattuaan sekä pohjoisen että Etelä-Pohjanmaan joukkueissa. Monet eivät edes tiedä kuinka kaukaa yhteinen historia juontaa, mutta varsinaisena tilastonikkarina Sakke kyllä muistaa ensimmäiset kohtaamiset ja saattavatpa kokeneimmat kehäketut löytyä hänen aikanaan pitämistään pesispäiväkirjoistakin. Sakke siis tuntee pelaajista lähes kaikki, mutta harvalukuisempi joukko on päässyt kunnolla tutustumaan tähän pesiskenttien taitopelaajaan. Nykyisessä joukkueessa ollaankin avoimesti korvat höröllään ja valmiina tarttumaan tärkeimpiin pointteihin, puhuipa Sakke sitten pelifilosofiastaan, kokemuksistaan tai unelmistaan.

Pesismerkkipaalujen lisäksi Sarita on mieltynyt myös muihin historiallisesti merkittäviin tapahtumiin, ja onkin aloittanut opiskelupolkunsa historian opiskelijana. Tämän jälkeen plakkariin on kertynyt lapsuudesta asti haaveena olleet luokanopettajan paperit, jonka jälkeen oli tarkoitus päättää opinnot lopullisesti. Vuosi työelämässä sai kuitenkin kypsymään ajatuksen lisäopinnoista, ja tällä hetkellä Sarita laajentaa osaamistaan valtio-opin opintojen parissa kyetäkseen työskentelemään sekä luokanopena että historian ja yhteiskuntaopin aineenopettajana. Tämän tulisi olla mahdollista jo tulevana kesänä, mutta siihen saakka opinnot ja kotoa löytyvä, lumoava suomenlapinkoira pitävät kiireisenä.

Tämä vuosi on ollut Saken osalta paluuta ja palaamista monellakin tavalla. Koulunpenkille palaamisen lisäksi myös koti siirtyi syksyllä Saritan synnyinseudulle perunapitäjän ytimeen, ja pääseepä hän sovittelemaan ylleen jälleen kasvattajaseuransa edustusasujakin toimiessaan pelinjohtajana paikallisessa naisten joukkueessa. Lapualla vietetyn vuoden aikana Kempeleen joukkue muuttui paljon, mutta lähes kaikki sen pelaajista ovat tulleet tutuksi vuosien myötä ja joukkoon liittyminen oli siten helppoa. Luotto Saritan osaamiseen on edelleen vankka, ja huolto-osasto on saanut kaivella esille hihanumeroiden neulomiseen käytettäviä lankoja jo hyvän tovin. Laguunille asteleminen tulee siis olemaan Saritan osalta paluuta vanhaan rooliinsa.

Toki tarjolla on myös paljon uutta! Lisäpontta kokeneen pelaajan harjoitteluun antaa osittain uusittu ulkopelipaikka, joten tiukka pelitilanneanalyysi tehdään nyt hieman eri puolelta kenttää. Fysiikan osalta Sarita on aiempiin vuosiin nähden lisännyt juoksumääriään ja tulee toivon mukaan tekemään sen myös lyöntipuolella, jossa hänen toivotaan osallistuvan eturintamassa juoksunlyöntitalkoisiin. Kaikkein ilahduttavinta on kuitenkin ollut Saritan osallistuminen pelin ulkopuolisiin asioihin, joiden eturintamassa häntä harvemmin on tavattu. Olemmekin tilanteessa, jossa saamme olla Saken mukana matkalla kohti vielä yhtä toteutumatonta unelmaa!

Tutustu Saken pelaajakorttiin klikkaamalla tätä!