Viikon pelaaja: Jenni Jussila

Jenni Jussila

 Viidentenä viikon pelaajana nähdään toisen pesisuransa kukoistuksesta nauttiva Jenni Jussila.

Juniorivuosinaan Jenni hääräili Pattijoen Rännärin etukentällä, ja hänet tunnettiin ärsyttävän hyvästä pelinluvustaan ja ällöttävän lyhyestä, maailmantappiin saakka kiertävästä koukkunäpystään. Toisaalta hänen olemuksestaan ei vastustajanakaan voinut olla pitämättä, ja tietty herrasmiesmäisyys on peliotteissa edelleen läsnä. Joukkueen sisällä paremmin Jusana tunnettu Jenni on aikanaan ollut arka ja vaatimaton lapsi, ja turhia möykkäämättä ja reilun pelin hengessä hän edelleen tätä kansallispeliämme pelaa. Pientä egoboostia antaakseen Jusalle on myönnetty kannettavakseen kapteenin nauha, mutta toistaiseksi merkkejä diktatuurista ei ole ollut havaittavissa.

 

Jusan ensimmäinen pesisura sai päätöksensä, kun vammat alkoivat vaivata ja Ouluhallin tuoksukin kuvottaa. Taukonsa aikana Jusa harrasti monipuolisesti kuntosalista kaupunkitreffailuun ja sivakoinnista skeematerapian perusteisiin, mutta itsenäisyyden ja vapauden sijaan hän huomasikin kaipaavansa osaksi joukkuetta.  Kutsu kuului tuolloin vahvimpana Kempeleen suunnalta, ja vaikka aluksi hänen piti liittyä mukaan vain taustajoukkoihin, löysi hän lopulta itsensä jälleen mailan varresta tutut kärkipään numerot hihoissaan. KeKin ensimmäinen superpesiskausi oli muiden ohella myös Jusalle alkulämmittelyä ja totuttelua, mutta onneksemme se herätti innon rakentaa paremmat pohjat ja olla fyysisesti parempi.

Tätä nykyä Jusa onkin yksi joukkueen fyysisimmistä pelaajista. Bravuurina tunnetaan kengurumaiset loikkasuoritukset, mutta myös yhden jalan kyykky, jossa maksimitulokset ovat osin kovempia kuin joukkuetovereiden kahden ketaran suoritukset. Jusa toteuttaa hänelle yksilöllisesti joukkueen ulkopuolelta räätälöityjä harjoitusohjelmia, ja niiden ansiosta hän sai syksyllä hämmentyneenä huomata juosseensa kennoihin uudet ennätyksensä. Kuntopohja on tällä Lapin tuntureilla puolimaratoninkin kirmanneella naisella varmasti yksi vahvimmista, mutta veljenlastensa kanssa tehtävissä loputtomissa sirkus- , skeitti- ja temppuharjoituksissa Jusakin joutuu myöntämään fysiikkansa rajallisuuden.

Siviilissä Jenni työskentelee psykiatrisena sairaanhoitajana persoonallisuushäiriöisten kanssa, ja nauraa itse olevansa terapian tarpeessa asiakkaitaan enemmän. Asiakaskuntansa tapaan suunnitelmat vaihtuvat tiuhaan, ja Jusa on havahtunut pidelleensä käsissään milloin poliisikouluhakemuksia, milloin haavipallon sääntökirjaa tai asuntolainatarjouksia. Kaikesta huolimatta työpaikka on pysynyt samana jo seitsemän vuotta, ja nykyisin Jusa suuntaa työnsä ohella täysin (epä)vakaasti kohti psykoterapeutin tutkintoa ja väitöskirjaprojektin tutkimusassistentin tehtäviä.

Vuorovaikutustaidot ovat Jennin tärkeimmät työvälineet, ja osittain siksi hän aistii ympäristöään hyvin, mutta on myös erityisen herkkä rasittumaan eripurasta ja eriarvoisuudesta.  Jusa arvostaa sitoutumista, ja joukkueen säännöistä poikkeaminen on hänestä perin anteeksiantamatonta. Tästä huolimatta – tai juuri tämän vuoksi, Jusa on oma-aloitteisesti hakeutunut joukkueen sakkokassakenraaliksi, mutta joutuu rauhanomaisen luonteensa vuoksi luottamaan pitkälti kumppaneidensa omatunnon ääneen. Syksyisen sakkokassan tyhjennyksen tienoilla KeKillä siis tuskin on varaa Karibian risteilyyn, mutta sen sijaan saammekin juhlistaa merkkipaaluista mittavinta - Jusan pyöreitä vuosia.

Käy kurkkaamassa Jusan pelaajakortti tästä!